| Vuodet 1906–1965 |
|
Elintarviketieteiden opetus maassamme sai alkunsa meijeriopin apulaisen
(so. apulaisprofessorin) viran perustamisesta vuonna 1906. Mikrobiologian opetus alkoi vuonna 1937 ja ravintokemian vuonna 1947. Elintarviketieteen käsite vakiintui, ja ala kehittyi nopeasti 1960-luvulla. Lihateknologian professuuri perustettiin lahjoitusvaroin vuonna 1961. Elintarvikekemian ja -teknologian (EKT) opetus aloitettiin 1.9.1965 ravintokemian laitoksessa W.K. Kelloggin säätiön ja suomalaisen elintarviketeollisuuden lahjoituksen turvin.
|
Lihateknologian luokkaopetusta, F.P. Niinivaara
|
|
Meijeriopin opetus alkoi aikanaan Vironkadulla. Siellä alkoi myös lihateknologian opetus, joka 1960-luvun alussa siirtyi Viikin koetilan laboratoriorakennukseen.
Viikin maatalouskampuksen rakentuessa 1960-luvulla pääosa elintarviketieteistä sijoittui B-taloon. EKT:n prosessilaboratorio rakennettiin B-talon luentosalien alle. |
| Meijeriopin (sittemmin maitoteknologian)
ensimmäinen professori Gustaf Adolf Bredenberg |
| Varhaisista meijeriopin (sittemmin maitoteknologian) tutkimusteemoista mainittakoon mm. voita koskeneet tutkimukset ja maidossa happoa muodostaviin bakteereihin kohdistuneet tutkimukset.
Lihateknologisen tutkimuksen merkittävin tutkimuskohde oli kestomakkaran bakteeristo, ja nämä tutkimukset johtivat Suomessa kehitettyjen heräteviljelmien maailmanlaajuiseen käyttöön.
|
 |
|
Artturi I. Virtanen ja Fritz P. Niinivaara 1946 |
 |
Helsingin yliopiston rehtori Edwin Linkomies tutustumassa uuteen lihateknologian laitokseen vuonna 1962. Kuvassa myös maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaani, mikrobiologian professori Unto Vartiovaara ja lihateknologian professori Fritz P. Niinivaara. Itse työssä sveitsiläinen Ursula Eser |
Väitelleitä:
Gustaf Adolf Bredenberg (1912), Torsten Storgårds (1934), Erkki Peltola (1944), Harri Rautavaara (1948), Olavi E. Nikkilä (1948), Matti Hietaranta (1950), Erkki Koivisto (1953), Lauri Tuomainen (1953), Matti Antila (1955) ja Pentti Holopainen (1962). |
